Toivo Pekkasen omaelämäkerrallinen romaani Lapsuuteni on ilmestynyt vuonna 1959. Kotkan kaupungin nettisivujen mukaan Toivo Pekkanen syntyi 10.2.1902 Kotkassa ja kuoli Kööpenhaminassa 30.5.1957. Pekkasen suosituimmat teokset ovat Tehtaan varjossa (1932) ja Lapsuuteni (1959). Pekkanen voitti monia kirjallisuuspalkintoja kuten esimerkiksi Valtionkirjallisuuspalkinnon yhdeksän kertaa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon neljä kertaa sekä Aleksis Kiven rahaston palkinnon. Pekkanen oli Suomen Akatemian jäsen ja työskenteli ennen kokopäiväisen kirjalijanuraa metallityöläisenä.
Valitsin kyseisen kirjan koska olen pitänyt elämänkerroista ja kirja tuntui mielenkiintoiselta. Ajattelin sen olevan myös erilainen verrattuna aikasemmin lukemiini elämänkertoihin, koska lapsuutta kuvataan 1900-luvun alun Suomessa ja kirja on julkaistu yli 50 vuotta sitten. Lapsuuteni kirja kertoo koskettavan tarinan 1900-luvun alun Suomesta ja pienestä kotkalaispojasta puutteen ja köyhyyden keskellä. Kirja kulkee läpi niin hyvien ja huonojen kausien. Ensimmäiset ikävuodet tuntuvat olevan onnellisia sekä turvallisia ja varhaisimmat muistot sijoittuvat jo ensimmäiseen kolmeen ikävuoteen. Perhe elää aluksi melko tavallisen oloista työläisperheen elämää jossa työtä tunnutaan arvostettavan . Erityisesti äitinsä kanssa pojalla on lämmin suhde. Perhe ajautuu kuitenkin köyhyyden ja puutteen keskelle isän sairastuessa. Pakokeinokseen hän löytää kansakoulun kirjastosta kirjat. Kirja päättyy sotaan sekä tilanteeseen jossa nälkä, kerjääminen, kesäsiirtolat ovat arkipäivää.
Kirjassa kertojana on minäkertoja. Kertoja kasvaa kirjan mukana ja kertojan ääni on hyvin kuuluvilla. Kerronta tapahtuu poika lapsen ja myöhemmin nuoren miehen alun näkökulmasta. Vaikka lapsuuteen kuului puutetta ja köyhyyttä ei kertoja anna lainkaan vinkkiä katkeruudesta vaan käy läpi nöyrästi ja rauhallisesti läpi muistamansa lapsuuden hyvine ja huonoine puolineen. Kirjassa käytettävä kieli ei ole erityisen vanhahtavaa ja kirjan ikä on mielestäni vaikeasti ennustettavissa pelkän kielen perusteella. Kirjassa tapahtumat kuitenkin sijoittuvat myöhemmälle ajalle, koska köyhyyttä ja työläiselämää kuvaillaan kirjassa, heti alkuun lapsen silmin. Kirjan teema on kertoa pojan lapsuudesta aikansa Suomessa hyvine ja huonoine puolineen. Erityisesti kirja kuitenkin käsittelee köyhyyttä ja esimerkiksi sen tuomaa nälkää, häpeää ja yksinäisyyttä. Vaikka kirja kuvailee paljon kurjuutta mahtuu kirjaan myös kauneutta ja uskoa tulevaan.
" Usko aina hyvyyteen, älä koskaan usko pahuuteen. Näe aina kauneutta, älä koskaa usko pahuuteen. Näe aina kauneutta, älä koskaan näe rumuutta. Tänä iltana näillä ihmisillä on nälkä, sillä heillä ei ollut mitään syötävää , mutta kun hekin uskoivat hyvyyteen ja kauneuteen eivätkä pahuuteen ja rumuuteen, toi itse joulupukki heille suuren kasan joululahjoja ja erikoisesti monenlaista hyvää syötävää. Ja minä uskoin että niin tapahtui. Olin keskellä suomalaista metsää ja näin sen omilla silmilläni.
Kaikki tytöt ja pojat lauloivat innokkammin kuin koskaan ennen, ja minä kuulin heidän sanojensa olevan täynnä uutta selittämätöntä liikutusta ja riemua. Köyhyydessäkään ei ollut pahuutta eikä rumuutta. Tiesin sen varmasti. Ja se todistettiin minulle vielä toisellakin tavalla. Laulun taas päätyttyä meillekin jaettiin lahjat, pieni paperipussi jokaiselle, ja kun avasin sen ja puraisin siellä olevaa omenaa, tunsin hyvyyden ja kauneuden kielelläni..."
Lainaus kuvaa hyvin kuinka kaunista kirjan kerronta on vaikka elämään kuului myös köyhyyttä. Poika oivaltaa koulun joulujuhlassa kuinka tärkeää hyvyyteen uskominen on kaiken vaikeuden keskellä. Lainauksessa näkyy mielestäni myös hyvin kirjan kerronta, jossa painottuu mielestäni selkeästi se että tarinaa kertoo lapsi, mutta silti kieli ei ole lapsekasta. Kirja ei herättämyt halua ahmia kirja kerralla, mutta oli kuitenkin lukemisen arvoinen.
Kirja kuvaa hyvin aidosti aikansa lapsuutta työläisperheessä. Kirja ansaitsee mielästäni paikansa klassikkona, koska se kertoo elävästi ajastaan lapsen ja nuoren silmin, eräänlaista kasvutarinaa 1900-luvun alun Suomesta. Kirja on kokonaisuudessaan koskettava ja kaunis.
